K-supermarket Mari

K-supermarket MariK-Supermarket Marin kauppiasparin kauniimpi puolisko Mari Korpikaivo oli kymmenvuotias, kun yritys sai nykyisen nimensä. Se on rakkauden ja kunnioituksen osoitus Maria Koivistolle, Marin isänpuoleiselle isoisomummulle, joka perusti puodin Urjalaan vuonna 1929. Ruokakauppaa tehdään siis jo neljännessä polvessa.

”Kasvoin kirjaimellisesti kaupassa. Sininen talomme, jonka toisessa päässä oli kauppa ja toisessa koti, oli nykyisen Vanhan Marin paikalla”, Mari kertoo. Puoliso Leevi Korpikaivo tuli mukaan ”hyllyjä pitkin”. Hän sattui vuonna 2000 Coca-Colan edustajana kysäisemään juuri oikealta henkilöltä, mistä kauppias mahtaisi löytyä. ”Olin aika nopeasti myyty. Uskon kohtaloon”, Mari myöntää. Mari ja Leevi vihittiin vuonna 2004, ja seuraavana päivänä ryhdyttiin kaivamaan nykyisen liikerakennuksen pohjaa.

Vakinaista henkilökuntaa on nykyisin 17 henkeä. Kesäisin joukkoa täydentää parikymmentä kausityöntekijää, joiden pestien pituus vaihtelee. ”Olen ylpeä siitä, että voin tarjota monelle nuorelle ensimmäisen työpaikan”, Mari sanoo.

”Kuulostaa varmaan kliseeltä, mutta parasta työssäni ovat asiakkaat. Uskon palveluun, vaikka sillä on hintansa. Roolini kaupassa ei ole niinkään tekeminen, vaikka nautin siinäkin, vaan mietin koko ajan, mitä olemme viiden vuoden päästä. Haluan turvata meidän porukalle sellaisen työympäristön, että heidän on hyvä olla töissä. Meillä työntekijän ei tarvitse viedä työhuolia kotiin ja miettiä, riittääkö se HK:n sininen varmasti.”

”Kauppiaan työtä ei voi tehdä olemalla 85-prosenttisesti läsnä. Olisi järjetöntä viettää työpaikalla 12 tuntia päivässä, sillä oman panoksensa pystyy antamaan kahdeksassa tunnissa. Asiat pyörivät toki päässä muulloinkin. Luotan kuitenkin hyviin työntekijöihin, sekä nuoriin että todella kokeneisiin.”

Mari harrastaa ratsastusta, ja kotona on myös kanoja ja lampaita. ”Kaupassa vahditaan silmä kovana tuotteiden tuoreutta, mutta muuten pidän kaikesta vanhasta. Olen aina toivonut, että olisin saanut elää aikaisemmin: silloin kun isovanhemmat asuivat lastensa luona ja kylään saattoi mennä etukäteen ilmoittamatta. Elämäntahti oli rauhallisempi. Asumme samassa pihapiirissä vanhempieni kanssa ja nautimme siitä. Tässä vaiheessa me saamme siitä enemmän kuin he, mutta vanhempien ikääntyessä haluan pitää heistä hyvää huolta.”

”Mieltymys vanhaan näkyy myös kodissamme. Isä on jo pitkään kerännyt antiikkia, ja nyt äitikin on hurahtanut hommaan ihan täysillä. Pidän kaikesta kauniista ja ihailen kädentaitoja. Istun mielelläni iltaa kotona ystävien seurassa hyvän ruoan parissa. Mieli lepää, kun ei ole koko ajan kiire jonnekin.”

”Sponsoriksi ryhdyimme, koska meistä on tärkeää, että Urjalassa tapahtuu monenlaista, ja haluamme tukea erilaisia hankkeita resurssiemme mukaan. Ostan joka vuosi myös jonkin isomman lasiesineen kunnioittaakseni Nuutajärven Lasikylän taitajien työtä. On hienoa, että Lasikylä on tässä ihan vieressä.”