Blogi

Kuka pelkää klassista?

Laura Jänisniemi

elokuu 15th, 2014

0 Comments

”Kuka pelkää klassista?” kysyttiin aamiaispöydässä selailemani naistenlehden sivulla. Luulenpa että monikin. Syvään piintyneissä mielikuvissa klassinen musiikki on raskassoutuista, vaikeaselkoista ja pahimmassa tapauksessa ”korvia vihlovaa kiljuntaa”, joka viittaa tietysti oopperaan ja etenkin sopraanoaarioihin. Konserttiin mentäessä täytyy pukeutua epämukaviin vaatteisiin, vetää se pahuksen krakakin kaulaan. Rouvan varpaita puristavat niin ahtaat korkokengät, että leukaperätkin kiristyvät.

Urjala soikoon! Homman voi hoitaa toisinkin. 45-vuotiaan Kuhmon Kamarimusiikin ja nyt jo useiden muidenkin rentojen mutta tasokkaiden musiikkitapahtumien hengessä lupaan, ettei yhdessäkään konsertissa ole krakapakkoa. Pehmeitä nojatuoleja en pysty kuulijoille järjestämään, mutta jokainen saa istuimellaan etsiä parhaan mahdollisen kuunteluasennon, panna vaikka pitkäkseen, jos vieressä on tilaa. Pönötys on auttamattomasti out, ennakkoluulottomuus ja hengittäminen in.

Ohjelmistoa ei ole rakennettu helpoksi, vaan taiteellinen johtaja Teemu Kupiainen paljastaa valinnoilla paljon itsestään. Tutustumisen arvoinen kaveri, joka kertoo mutkikkaista matkoistaan musiikin maailmassa myös kirjassa Viulunsoittaja kadulla (Teos 2010, www.teos.fi/kirjat/kaikki/2010-kev%C3%A4t/viulunsoittaja-kadulla.html)! Musiikkiin pääsee sisään uskaltamalla, pysähtymällä hetkeksi, antamalla sävyjen, sävelkulkujen ja ainutlaatuisen esitystilanteen vaikuttaa omalla selittämättömällä tavallaan. Mitään ei tarvitse osata eikä ymmärtää – työnteko jätetään tässä yhtälössä muusikoille, jotka nauttivat siitä – mistään ei ole myöskään pakko pitää.

Varoitus: musiikki voi kyllä herättää tunteita, kaikenlaisia. Mutta mitäs pelättävää siinä oikeastaan on?

Laura

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *